Sisko Istanmäki - Niin paljon parempi mies

Tämän luin kertaistumalta. Kirjassa on 184 sivua, ja tarina ja kerronta kantaa sen kevyesti.

Luen yleensä enemmänkin fantasiaa ja scifiä ja varsin vastikään olen alkanut koettamaan suomalaisten kirjailijoiden tuotoksia.  Tämä Siskon teos vuodelta 1991 oli mielestäni koskettava kuvaus nuoren pojan rakkaudesta, päättäväisyydestä ja antaumuksellisuudesta perhettään kohtaan. Kirja kuvaa myös äidin ja muiden henkilöiden kohtaamia vaikeuksia ja henkisiä taistoja ja äiti onkin hahmona tässä kuitenkin pääosassa.

Tarina kertoo pienen pojan kasvutarinaa omien hankaluuksiensa kera, yhdistettynä sota-ajan hankaluuksiin ja moninaisiin lisätaakkoihin. Itse heittäydyin tunteelliseksi monessa kohden kokiessani sympatiaa perhettä, poikaa tai vain silloista tilannetta kohtaan.

Löysin kirjasta sekä kyyneleitä että iloa, ja onnistuin taasen hetkeksi saamaan omat ongelmani hieman mitättömämmiksi verratessani omaa osaani sota-ajan ihmisten jatkuvaan selviytymiskiertokulkuun. Pidin kerronnasta ja hahmoista, ne onnistuivat tuomaan minulle kuvan yhdistettyinä joihinkin tuntemiini ihmisiin. Verrokki-hahmoja, voisin ajatella.

Myös maisemointi, vaikkakin oli hyvin harvasanaista ja ei kuvailevaa, onnistui tuomaan minulle ajatuksen suomalaisesta maalais- ja kaupunkimaisemasta. Tämänkin kaiketi voi laskea saavutukseksi, sillä yleensä maisemointiin tarvitsee enemmän kuvailua. Tosin jos olisin muualta kuin Suomesta kotoisin ja puhe oli pelkästään koivuista ja männyistä, en vielä varmaankaan pääsisi maisemaan käsiksi. Tai jos puhutaan pelkästä torista, niin mielikuva jää kyllä täysin oman kuvittamisen varaan.

Eli jos en tietäisi tuota aikakautta edes jotenkin, ja minulla ei olisi jo valmiiksi olemassa käsitystä, miltä Suomessa on ehkä näyttänyt tuolloin, en luultavasti pääsisi yhtään jyvälle tapahtumapaikkojen ympäristöistä.

Hahmot ovat mukavan eläviä, varsinkin karjalainen nainen on tuomassa mahtavaa piristysruisketta tarinaan topakalla ja hersyvällä elämänotteellaan. Se onkin tarpeen muun ollessa kovin harmaata; Ei kerronnan tähden, vaan koska hahmojen luonne on hieman sisäänpäin sulkeutunut ja varovainen. Kaiketi tämä kuvaa aika paljon yleistä mielikuvaa suomalaisista.

En tiedä, jaksaisinko kyseisen tapaista kirjallisuutta lukea päivät pääksytysten, vaan aika ajoin nämä kyllä maistuvat erityisiltä. Ehkäpä juuri sen harvuuden tähden. Sisko Istanmäki on minulle ennestään täysin tuntematon; kyseisen teoksen löysin joko kirpputorilta tai roskalavalta, en millään muista tarkemmin. En yhtään harmittele, että tämän löydön olen tehnyt.

Neil Gaiman - tähtisumua

Sain juuri vietyä loppuun tämän ihanan pienen fantasiamaiseman. Mieleen tulee hieman lastensadut ja esimerkiksi Narnia lentelee jossain lähimaastossa.

Kirjassa on ideana, että erään kylän reunalla on muuri, jonka ainoaa aukkoa kyläläiset taukoamatta vahtivat. Sinne ei saa mennä kukaan, kenellä ei ole oikeasti sinne asiaa. Muurin toisella puolen alkaa haltioiden ja muiden fantasiaolentojen maailma.

Jotkut kohtaukset kirjassa loivat ihanan mielikuvituksellisen maiseman lentävine laivoineen ja varsin luovine tapoineen liikkua tuossa maailmassa. Myös tarinaa kuljettanut pääjuoni oli yllätyksellinen ja toimiva.

Olisin voinut jopa ehkä toivoa kirjan jatkumista ja joidenkin kohtauksien syvempää kuvausta; kuin myös aika ajoin maisemoinnin tarkempaa kuvausta. Toki yritän tyytyä siihen mitä on, eivätkä omat toiveeni tulleet lukemisen aikana kertaakaan esille. Vasta nyt ruotiessa kokemusta huomaan ehkä kaipaavani kirjan maailmaa ja olisin suonut sen jatkuvan vielä; olkootkin hieman satumainen noitineen ja lentotähtineen ja vastaavineen.

Yllättävä elementti oli kohdata muutamassa kohden hieman intiimämpää kanssakäymistä kuvaileva kohtaus, vaan niitä ei tuotu korostuneesti esille, eivätkä ne mielestäni häirinneet satumaailmaa. Tosin niiden olemassaolon voi myös kyseenalaistaa; niiden tuoma lisämauste on vähäinen ja seksuaalisella painotuksellaan rajaa mahdollisia lukijoita ehkä vähemmäksi. Hieman tulee mieleen, että onko lukijakuntaa yritetty tuoda iäkkäämmäksi näillä parilla kohtauksella, koska muun kirjan olemukseen ne minun mielestäni eivät sovi niin hyvin.

Tähtisumussa olisi ollut aineksia pidempään ja vielä harkitummin kirjoitettuun kirjaan, vaan nopeana lukukokemuksena menee näinkin varsin hyvin. Luultavasti Gaimanin suuntaus sarjakuvien puolella näkyy hieman kirjassa, ehkäpä kirjailija on tottunut jättämään osan kuvailusta kuvituksen varaan.
Mene ja tiedä, juuri luin hänestä enemmän ja tulin varovaiseksi, etten ylilöisi kriittisellä saralla. En tiennyt hänen olevan noinkin monipuolinen tuotannoissaan. Gaimanilta löytyy kirjoja, yhteistyö esim. Pratchettin kanssa, sarjakuvia, joihinkin(esim babylon 5) tv-sarjoihin yksittäisten jaksojen käsikirjoituksia ja mies on paljittu monilla fantasia-aiheisilla kirjallisuuspalkinnoilla.

Esimerkiksi juuri tähtisumua on saanut wikipedian mukaan mythopoeic -nimisen palkinnon aikanaan.

Hyvä kirja, ei ehkä aivan sellaista tasoa, mihin olen tottunut esimerkiksi pratchettia lukiessani, vaan tässäkin on varmaan osittaista vaikutusta suomentajalla. Vaikkakin nyt tarkistaessani asian, Tähtisumun suomentaneen Mika Kivimäen jälki näkyy myös hyvin monessa Pratchettin kirjassa. Eli enemmänkin kirjoittajan puolella. Toinen kirjoittajista on täysiverinen kirjailija ja toinen myös sarjakuvataiteilija. Enkä olekaan sattunut lukemaan heidän yhteisteostaan Good Omens. Sen koetankin seuraavaksi löytää käsiini.

Nyt täytyy mennä nukkumaan, vaikka onkin hankala asettua tähän asemaan, jossa Gaimanin iltasatu on jo kerrottu.