Ja perään luetun jälkeinen kokemus.
Avasin ja nautiskelin Gaimanin läpi. Vaikka tummanpuhuvuus oli aluksi kosketeltavaa, ennakko-odotukseni jostain syystä manasivat jotain synkempää ja ikävämpää tarinaa. Gaimanhan oli loistava.
Tarina kirjassa kulkee hyvin. Kohtauksia seuraa mielellään, eikä mieli lähtenyt harhailemaan kovinkaan pahasti lukiessani. Pahaenteisyyttä ja mustia pilviä tarinassa oli, mutta niiden taustalla oleva auringonkehrä taisi olla silti koko ajan tiedossa. Alkupuolella kirja jätti muutamia pelonvärähdyksiä sisälleni. Kieli on rikasta, ja joissain paikoin jopa yllättävääkin. Tosin tässä kohden katsotaan myös paljon suomentajan puolelle, enkä ole päässyt vielä vieraskielisen kirjallisuuden makuun.
Koin niin positiivisen vastaanoton itseltäni Gaimanille, että hänen teoksensa tulevat ajan mittaan kirjahyllylleni. Voin suositella, jos pitää hieman synkempään värittyvästä, ehkä fantasiaksi luokiteltavasta, kirjallisuudesta.
Tarinassa on tavallinen tilitoimiston työntekijä, joka on hieman luuseri luonnoltaan. Koettaa päästä naimisiin ja sänkyyn erään naisen kanssa. Sitten hän tapaakin isänsä kuoleman jälkeen veljen, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Tuon tapahtuman jälkeen kaikki muuttuu. Mukaan tulee yliluonnollisia kuvioita ja eräänlaisia jumalhahmoja toisesta todellisuudesta.
Fantasian ja todellisuuden rajoja sheikataan erittäin mukavaksi ja helppolukuiseksi kokemukseksi, joka jättää varsin lempeän jälkimaun. Suuria tunteita ja vuoristoratoja kirja ei minulle suonut, vaan se oli hyväkin. Olen hieman väsynyt totta puhuen massiivisiin eepoksiin, jotka herättävät kaikki tunnot ja saavat itkemään ylpeydestä, naurusta, tai jostakin muusta tuntemuksesta. Gaiman kirjoittaa tarinansa vakaasti ja rauhallisesti, juoni etenee juuri sopivalla temmolla ja kirjaa on ilo ja kevyt lukea.
Kiitos Neil Gaiman tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti